Herman Van Rompuy

Herman Van Rompuy
Van Rompuy 2011
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
1.12.2009–30.11.2014
Edeltäjä	Fredrik Reinfeldt
Seuraaja	Donald Tusk
Belgian pääministeri
30.12.2008–25.11.2009
Monarkki	Albert II
Varapääministeri	Didier Reynders
Edeltäjä	Yves Leterme
Seuraaja	Yves Leterme
Henkilötiedot
Syntynyt	31. lokakuuta 1947 Etterbeek, Belgia
Kansalaisuus	belgialainen
Arvonimi	kreivi
Puoliso	Geertrui Windels
Tiedot
Puolue	Kristillisdemokraatit ja flaamit
Uskonto	katolinen
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Herman Van Rompuy ([ˈɦɛɾmɑn vɑn ˈɾɔmpœy̆]^ⓘ (ohje); s. 31. lokakuuta 1947 Etterbeek, Belgia) on kristillisdemokraattinen flaamipoliitikko, joka toimi Eurooppa-neuvoston ensimmäisenä pysyvänä puheenjohtajana vuosina 2009–2014. Hänen ensimmäinen 2,5-vuotinen virkakautensa alkoi 1. joulukuuta 2009. Maaliskuussa 2012 hänet valittiin jatkokaudelle, joka jatkui marraskuun loppuun 2014.

Vuonna 2019 Van Rompuy valittiin College of Europen hallituksen puheenjohtajaksi.

Poliittinen ura

Van Rompuy toimi Belgian pääministerinä 2008–2009, mitä ennen hän oli Belgian parlamentin eli edustajainhuoneen puheenjohtaja. Hän toimi vuosina 1993–1999 talousarviosta vastaavana varapääministerinä. Vuonna 2004 Van Rompuy nimitettiin valtioministeriksi eli jäseneksi Belgialaisten kuninkaan johtamaan kruununeuvostoon, jonka muut jäsenet ovat maan hallituksen ministerit. Neuvosto on kokoontunut vain viidesti, viimeksi 1960.

Myös Van Rompuyn nuorempi veli Eric Van Rompuy on myös poliitikko ja toimi ministerinä Flanderin hallituksessa vuosina 1995–1999.

Pääministerinä

Yves Letermen hallituksen kaaduttua joulukuussa 2008 Fortis-pankkia koskeneen jupakan johdosta kuningas Albert II nimitti entisen pääministerin Wilfried Martensin selvittämään edellytyksiä uudelle hallitukselle. Hänen työnsä pohjalta kuningas pyysi 28. joulukuuta 2008 Herman Van Rompuyta muodostamaan uuden hallituksen. Belgian lehdistön mukaan Martensin päätehtävänä oli nimenomaan saada suostuteltua Van Rompuy hyväksymään hallitusvastuu. Van Rompuyn johtama hallitus aloitti 30. joulukuuta 2008.

Marraskuussa 2009 Van Rompuy valittiin ensimmäiseksi pysyväksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi. Belgialaisten kuningas Albert II hyväksyi Van Rompuyn eronanomuksen 25. marraskuuta, ja nimitti Yves Letermen hänen seuraajakseen.

Kritiikki

Vuonna 2011 brittiläinen europarlamentaarikko Gerard Batten esitti kirjallisen kysymyksen Rompuyn osallistumisesta kansainvälisten johtajien salaiseen Bilderberg-ryhmän kokoukseen.

Kunnianosoituksia

Vuonna 2015 kuningas Philippe aateloi Van Rompuyn kreiviksi. Titteli on henkilökohtainen.

Ritarikunnat

• Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia, 2009)
• Nousevan auringon ritarikunnan suurristi (Japani, 2016)
• Kansallisritarikunnan suurristi (Benin, 2014)
• Orania-Nassaun ritarikunnan suurristi (Alankomaat, 2014)
• Valkoisen kaksoisristin ritarikunnan 2. luokka (Slovakia, 2014)
• Romanian tähden ritarikunnan suurristi (Romania, 2013)
• Norsunluurannikon ritarikunnan suurupseeri (Norsunluurannikko, 2012)
• Kunnialegioonan suurupseeri (Ranska, 2011)
• Poikkeuksellisten meriittien ritarikunnan ritari (Slovenia, 2015)

Lähde:

Akateemiset kunnianosoitukset

Maa/ alue	Yliopisto	Tieteenala	Ajankohta	Lähde
Belgia	Louvainin katolinen yliopisto	–	2010
Belgia	Gentin yliopisto	–	2011
Belgia	Leuvenin katolinen yliopisto	–	2012
Japani	Koben yliopisto	–	2011
Azerbaidžan	Azerbaidžanin kieliyliopisto	–	2012
Vietnam	Vietnamin kansallinen yliopisto	–	2012
Espanja	San Pablon yliopisto	–	2013
Alankomaat	Amsterdamin vapaa yliopisto	–	2015
Skotlanti	St Andrewsin yliopisto	oikeustiede	2016
Englanti	Kentin yliopisto	oikeustiede	2016
Ontario	Carletonin yliopisto	oikeustiede	2017

Teokset

• De kentering der tijden, Lannoo, 1979
• Hopen na 1984, Davidsfonds, 1984
• Het christendom. Een moderne gedachte, Davidsfonds, 1990
• Vernieuwing in hoofd en hart. Een tegendraadse visie, Davidsfonds, 1998
• De binnenkant op een kier. Avonden zonder politiek, Lannoo, 2000
• Dagboek van een vijftiger, Davidsfonds, 2004

Aiheesta muualla

• Herman Van Rompuyn kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (hollanniksi)

Edeltäjä: Yves Leterme

Belgian pääministeri 2008–2009

Seuraaja: Yves Leterme

Edeltäjä: Fredrik Reinfeldt

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja 2009–2014

Seuraaja: Donald Tusk

Kaarle Suuren palkinnon saajat

1950–1975	1950 Richard Coudenhove-Kalergi 1951 Hendrik Brugmans 1952 Alcide De Gasperi 1953 Jean Monnet 1954 Konrad Adenauer 1956 Winston Churchill 1957 Paul-Henri Spaak 1958 Robert Schuman 1959 George Marshall 1960 Joseph Bech 1961 Walter Hallstein 1963 Edward Heath 1964 Antonio Segni 1966 Jens Otto Krag 1967 Joseph Luns 1969 Euroopan komissio 1970 François Seydoux de Clausonne 1972 Roy Jenkins 1973 Salvador de Madariaga
1976–2000	1976 Leo Tindemans 1977 Walter Scheel 1978 Konstantínos Karamanlís 1979 Emilio Colombo 1981 Simone Veil 1982 kuningas Juan Carlos I 1984 Karl Carstens 1986 Luxemburgin kansa 1987 Henry Kissinger 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) 1990 Gyula Horn 1991 Václav Havel 1992 Jacques Delors 1993 Felipe González 1994 Gro Harlem Brundtland 1995 Franz Vranitzky 1996 kuningatar Beatrix 1997 Roman Herzog 1998 Bronisław Geremek 1999 Tony Blair 2000 Bill Clinton
2001–	2001 György Konrád 2002 Euro-valuutta 2003 Valéry Giscard d’Estaing 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) 2005 Carlo Azeglio Ciampi 2006 Jean-Claude Juncker 2007 Javier Solana 2008 Angela Merkel 2009 Andrea Riccardi 2010 Donald Tusk 2011 Jean-Claude Trichet 2012 Wolfgang Schäuble 2013 Dalia Grybauskaitė 2014 Herman Van Rompuy 2015 Martin Schulz 2016 paavi Franciscus 2017 Timothy Garton Ash 2018 Emmanuel Macron 2019 António Guterres 2020 Klaus Johannis 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala 2023 Volodymyr Zelenskyi, Ukrainan kansa 2024 Pinchas Goldschmidt ja Euroopan juutalaisyhteisöt